TKR tietopankki
Tietopankissamme on paljon tietoa sisäilmaongelmiin liittyvistä termeistä ja aiheista. Jos sinulla herää kysymyksiä, älä epäröi ottaa meihin yhteyttä.
Radon
Radon on radioaktiivinen kaasu, joka on peräisin uraanin hajoamisesta maaperässä ja kallioissa. Se on hajuton, mauton ja väritön kaasu, joten sitä ei voi havaita aistein ilman erityislaitteita. Radon on yksi merkittävimmistä luonnollisista säteilylähteistä ja voi aiheuttaa terveysriskejä, jos sitä pääsee kertymään sisäilmaan suurina pitoisuuksina.
Tärkeimmät radonin terveysriskit liittyvät pitkäaikaiseen altistumiseen ja sen hajoamistuotteiden aiheuttamaan säteilyyn. Kun radon hajoaa, se tuottaa hajoamistuotteita, kuten lyijy-210, polonium-218 ja polonium-214, jotka ovat kiinteitä hiukkasia ja voivat tarttua pölyyn ja ilman hiukkasiin. Kun nämä hiukkaset hengitetään keuhkoihin, ne voivat aiheuttaa vaurioita keuhkokudokselle ja lisätä keuhkosyövän riskiä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkäaikainen altistuminen korkeille radonpitoisuuksille sisäilmassa on yhteydessä keuhkosyövän lisääntyneeseen riskiin.
Radonpitoisuudet vaihtelevat maantieteellisesti, ja tietyillä alueilla voi olla korkeampia pitoisuuksia kuin toisilla. Radonia voi päästä rakennusten sisäilmaan maaperästä ja kalliosta, ja sen määrä voi vaihdella rakennuksittain. Radonin mittaus on tärkeä ensimmäinen askel sen riskien arvioimiseksi. Jos radonpitoisuudet ovat korkeita, voi olla tarpeen toteuttaa toimenpiteitä radonin vähentämiseksi sisäilmassa, kuten rakenteiden liitosten tiivistäminen ja ilmanvaihdon parantaminen.
Kreosootti
Kreosootti on tumma, tahmea aine, jossa on voimakas haju. Kreosoottia saadaan puun kuivatislaamisprosessissa tai kivihiilen käsittelyssä. Se koostuu monista kemiallisista yhdisteistä, kuten fenoleista, tervahiilivedyistä ja erilaisista orgaanisista yhdisteistä. Sitä on käytetty moniin tarkoituksiin teollisuudessa, maanrakentamisessa ja puunsuojauksessa, mutta sen käyttöä on rajoitettu tai kielletty monissa maissa terveys- ja ympäristövaikutusten vuoksi.
Kreosoottia on perinteisesti käytetty puunsuojaukseen, rautateiden kyllästämiseen, merkkipaalujen ja tiepuiden kyllästämiseen sekä maanrakennustöihin. Se on ollut suosittu puunsuoja-aine, koska se estää lahottajasienien ja hyönteisten vahingoittamasta puuta.
Kreosootti on voimakas karsinogeeni, mikä tarkoittaa, että sillä on syöpää aiheuttavia ominaisuuksia. Ihmisillä, jotka ovat altistuneet kreosootille esim. sen käytön tai käsittelyn yhteydessä, on suuri riski sairastua erilaisiin syöpiin, erityisesti ihosyöpään. Kreosootti voi myös aiheuttaa muita terveysongelmia, kuten ihon ärsytystä ja hengitysvaikeuksia.
Useimmissa länsimaissa kreosootti on kielletty tai sen käyttöä on voimakkaasti rajoitettu puunsuojauksessa ja muissa sovelluksissa terveys- ja ympäristöriskien vuoksi. Sen sijaan on kehitetty turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä puunsuoja-aineita.
Kreosoottia korvaavat aineet, kuten kupariyhdisteet ja puunsuoja-aineet, jotka perustuvat orgaanisiin liuottimiin, ovat tulleet yhä suositummiksi puunsuojauksessa. Nämä vaihtoehdot ovat vähemmän haitallisia terveydelle ja ympäristölle.
Asbesti
Asbesti on kuitumainen mineraali, jota on historiallisesti käytetty monissa teollisuudenaloissa, rakentamisessa ja kulutustuotteissa sen erinomaisten fyysisten ja kemiallisten ominaisuuksien vuoksi. Asbesti on kuitenkin erittäin haitallinen terveydelle, ja sen käyttöä on rajoitettu tai kielletty monissa maissa.
Asbestin erinomaiset ominaisuudet, kuten kestävyys, lämmönkesto, ja palonkestävyys, tekivät siitä houkuttelevan materiaalin monille teollisuudenaloille ja rakennusalan sovelluksiin. Asbestia käytettiin esimerkiksi rakennusmateriaaleissa (kuten asbestisementissä), eristemateriaaleissa, autojen jarruissa, laivojen eristysmateriaaleissa ja monissa muissa tuotteissa.
Asbestin kuidut ovat erittäin ohuita ja helposti hengitettäviä. Kun näitä kuituja hengitetään, ne voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia, kuten keuhkosairauksia, syöpää ja asbestoosia. Asbestoosi on sairaus, joka aiheuttaa arpien muodostumista keuhkoihin ja voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia.
Asbestin torjunnassa keskeistä on asbestin sisältävien rakenteiden ja materiaalien tunnistaminen ja turvallinen poistaminen. Tämä on erikoisosaamista vaativa työ, ja sen suorittaminen vaatii erityisiä turvatoimenpiteitä ja valvontaa, jotta asbestikuituja ei pääse leviämään ympäristöön.
VOC-yhdisteet
VOC-yhdisteet, eli lyhenne sanoista Volatile Organic Compounds, ovat orgaanisia kemiallisia yhdisteitä, jotka voivat helposti haihtua ilman mukana. Nämä yhdisteet voivat esiintyä kaasumaisessa, nestemäisessä tai kiinteässä muodossa huoneenlämpötilassa ja paineessa.
VOC-yhdisteitä muodostuu monista luonnollisista ja ihmisen toiminnasta johtuvista prosesseista. Luonnolliset lähteet voivat olla esimerkiksi kasvit, jotka vapauttavat VOC-yhdisteitä haihtumisen yhteydessä, ja maaperän mikrobit, jotka tuottavat niitä. Ihmisen toimintaan liittyviä VOC-lähteitä ovat muun muassa autojen pakokaasut, teolliset prosessit, maalit, liimat, liuottimet, kosmetiikka ja kodinkoneet.
VOC-yhdisteillä voi olla haitallisia vaikutuksia sekä ihmisten terveyteen että ympäristöön. Monet VOC-yhdisteet voivat aiheuttaa ilmanlaadun heikkenemistä ja osallistua ilman epäpuhtauksien muodostumiseen, mikä voi vaikuttaa hengityselinten terveyteen. Joissakin VOC-yhdisteissä on tunnistettu terveysriskejä, kuten syöpäriski, ärsytysoireet ja hermostovaikutukset. Lisäksi ne voivat olla osallisina otsoninmuodostumisessa alailmakehässä, mikä voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ilmanlaatuun.
PAH-yhdisteet
PAH-yhdisteet eli polyaromaattiset hiilivedyt ovat orgaanisia kemiallisia yhdisteitä, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta aromaattisesta renkaasta, jotka ovat liittyneet toisiinsa. Nämä yhdisteet muodostuvat erityisesti epätäydellisessä palamisessa ja ovat yleisiä ympäristössä.
PAH-yhdisteitä muodostuu monissa erilaisissa prosesseissa, mutta niitä löytyy yleisesti erityisesti savusta, ilmansaasteista, teollisuuden päästöistä, autojen pakokaasuista, tupakansavusta ja joidenkin fossiilisten polttoaineiden palamisesta. Ne voivat myös esiintyä luonnollisesti esimerkiksi tulivuorista purkautuvassa savussa ja joissakin luonnonkasveissa.
Monet PAH-yhdisteet ovat tunnettuja syöpää aiheuttavista aineista, erityisesti pitkäaikaisessa altistumisessa. Ne voivat aiheuttaa geenimutaatioita ja vaurioittaa DNA:ta, mikä voi johtaa syövän kehittymiseen. Lisäksi PAH-yhdisteet voivat vaikuttaa hengityselimiin ja aiheuttaa hengitystieinfektioita sekä muita terveydellisiä ongelmia.
PAH-yhdisteillä voi olla haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Ne voivat liukenea veteen ja maaperään, ja suuret PAH-pitoisuudet voivat saastuttaa vesiympäristöjä ja vaikuttaa veden eliöihin.
PAH-yhdisteiden määrän ja tyypin mittaaminen ympäristössä ja ilmansaasteissa on tärkeää niiden vaikutusten arvioimiseksi. Analyysimenetelmiä, kuten kromatografiaa ja massaspektrometriaa, käytetään PAH-yhdisteiden havaitsemiseen ja mittaamiseen.
